Veera Salmi: Olin niin kuin aurinko paistais (2021) ja Dess Terentjeva: Ihana (2021)

Kirjapari

Kaksi mitä vaikuttavinta säeromaania lukuun kesärannoille, nuorille ja nuorenmielisille.

Meitsi katto Aavaa,

Aava näki sen,

otti kasvoilleen upeen ilmeen,

niinku ylellisen,

kun se istu mantsan luokassa

ikkunalaudalla.

Veera Salmen Olin niin kuin aurinko paistais (2021) kuvaa nuorta Gabrielia, juuri rakastunutta, sulkuajan arjessa luovivaa, joka pyrkii pitämään pikkusiskostaan huolta äidin sairastuttua yllättäen ja vetäydyttyä huoneeseensa eristyksiin, saavuttamattomiin, kooman kaltaiseen tilaan.

Joo-o. Koirien hännät väpättää,

kun ne on innoissaan tästä maailmasta,

ja tähdet väpättää, kun ne on niin innoissaan koirista. Ja tietkö mitä mun systeri siihen sano?

No se sano: Mäki väpätän koko ajan. Kokeile vaikka.

Ja sit se ojens sen pienen kätensä

mä painoin sen nyrkkiini.

Olin niinku aurinko paistais on nokkela ja mustan huumorin läpäisemä sydämeenkäypä kertomus välittämisestä ja kekseliäästä huolenpidosta tiukoissa tilanteissa. Runomainen kerronta on asetelmallista ja kuvallista, sävellyksen kaltaista. Salmi luo kauniin tiiviin tunnelman säkeillään, teos jää soimaan sieluun ja mieleen.

Dess Terentjevan Ihana (2021) on vahvasti feministinen ja välittävä kertomus ihastumisesta ja sukupuolten moninaisuudesta. Teos on varustettu tarkkanäköisellä feminismillä ja sen päähenkilö tutkailee maailmaa valppaalla ja herkällä asenteella. Ihana on ihastuttava painiskelu tunteiden aallokossa ja asioiden avoimessa kohtaamisessa.

Liljaa on pilkattu lesboksi mikä on aivan älytöntä,

koska se ei ole kirosana,

se ei ole haukkumasana,

se ei ole ruma ällöttävä sana,

se on kaunis sana,

Mutta Lilja ei kuulu siihen koteloon, hän on eri perhonen.

Nämä molemmat nuortenkirjat ovat tulvillaan helmeilevää raikkautta ja avarakatseisuutta, moniäänisyyttä, nokkeluutta sekä uusia kerronnan mahdollisuuksia - kuten valloittavaa säkeellisyyttä.