Aatelisten ja kartanoiden Taivassalo

"Kravut ja aateliset eivät menesty Pohjanmaalla", kerrotaan. Taivassalolainen taru kertoo, että aatelisherroja oli myös siellä, mutta pohjalaiset lupasivat paholaiselle maksun, jos tämä veisi ne Ruotsiin. Tämä suostui, kokosi paronit pussiin ja lähti matkaan. Vehmassalmen rannassa hän yllättyi, kun siinä ei ollutkaan siltaa. Tällöin otti hyvän vauhdin ja hyppäsi salmen yli. Pussi repesi ja paroneita alkoi pitkin Taivassaloa tipahdella säkistä. Näin sai tarun mukaan mm. Järppilän kartanokin jalosukuiset valtiaansa.

Agricola, Aminoff, Anckarfjell, Armfelt, Carpelan, Creutz, Ehrenmalm, Esping, Fargalt, Finckenberg, Fleming, Footangel, de la Gardie, Garp, Horn, Ille, Jägerhorn, Kirwes, von Knorring, Lilliegreen, de la Myle, Scheel, Starck, af Stenhoff, Stjernkors, Sölwerarm, Teet, Tott, von Troil, Wittfooth, Zoegem

Suuret ja vanhat aateliskartanot ovat tärkeä osa pitäjän historiassa.

Viiasten kartano

Viiasten kylän maiden omistajina 1300-luvulla mainitaan Thomas af Wialom, Viialan Tuomas, veljekset Martti ja Paavali Eerikinpoika sekä sisarukset Margit ja Disa, joilta saksalainen Anders Garp, josta sai alkunsa Karpelainen–Carpelan –suku, osti kylän maat 1374. Kauppahinnan maksussa oli hieman erimielisyyttä Tuomaksen ja Andersin välillä, sillä kauppaa käsiteltiin käräjillä vielä 1380. Vuonna 1763 kartanon isännäksi tulee luutnantti Axel Germund Lilliegreen, jonka jälkeen kartanon omistajuus siirtyi skotlantilaiselle Wittfoothien aatelissuvulle.

Wittfoothit kuuluvat ainoaan Turun seudulla elossa olevaan sukuhaaraan, joka joutui vaaralliselle mustalle listalle Anjalan salaliiton yhteydessä kuningas Kustaa III:n aikana.

Viiasten kartano on Taivassalon museo. Museovieraat voivat tutustua vanhaan kartanomiljööseen ja moni-puoliseen yli 8000 esineen kokoelmaan ja vaihtuviin teema- ja taidenäyttelyihin.

- Mieletön paikka, miksi tämä on salattu maailmalta, kysyy museon vieraskirjaan ilmestynyt teksti.

Järppilän kartano

Järppilän kartanon varhaisin tunnettu omistaja on Stensbölen Kirstin-vaimo, joka perinnönjaossa 1480 antoi tilan poikansa lapsille. Keskiajan lopulla Järppilä oli kirkontila, joka peruutettiin kruunulle. Vuonna 1570 kuningas Juhana III lahjoitti tilan tallimestarilleen Pertteli Iivarinpojalle, ja 1615 kartano läänitettiin Horneille.

Nykyinen kartanon päärakennus on neljäs vanhoille 1600-luvulta peräisin oleville perusmuureille rakennettu rakennus.

Järppilän kartanon mailla on vanhan kartanolinnan jäännökset, joista on jäljellä valleja sekä puolustuslaitteita. Kartanolinna hävitettiin herttua Kaarle IX:n ja kuningas Sigismund III Vaasan välisen taistelun aikana.

Kansantaru kertoo Järppilän linnan valkeasta rouvasta, joka vielä tänäkin päivänä rauhattomasti harhailee raunioiden keskellä. Järppilä on myös Topeliuksen Mainiemen linnan esikuva.

Iso-Särkilän kartano ja Tammiston säteritila

Iso-Särkilä on keskiaikainen kartano, josta on lähtöisin Suomen historiaan jälkensä painanut Stiernkors–Särkilahti –suku. Kartano mainitaan 1332.

Olavi Särkilahti palveli hovissa, sai verovapauden ja ansaitsi rälssikirjeen kuningas Erik XII Pommerilaiselta 1410. Niilo Olavinpoika Särkilahti toimi kuninkaantuomarina ja allekirjoitti valtaneuvosten joukossa Kalmarissa 1441 rauhansopimuksen Ruotsin ja Norjan välillä.

Hänen poikansa Maunu III Särkilahti opiskeli Pariisissa ja sai Turun tuomiorovastin viran 1466, johon liittyi kreivin arvo. Maunu allekirjoitti 1488 Ruotsin edustajana Tallinnassa sopimuksen ikuisesta rauhasta Liivin-maan ritariston kanssa. Maunu määräsi myös, että jumalanpalvelus on pidettävä kansan omalla kielellä.

Maunu III avusti omilla varoillaan maan puolustamista venäläisiä vastaan 1495 ja joutui suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Siten kartanon omistajuus siirtyi Turun pormestari Nicolaus Särkilahdelle 1498, jonka pappispoika, tuomiorovasti Pietari Särkilahti rikkoi pappien naimattomuussäädöksen ja anasti Tammiston säteritilan Naantalin luostarilta.

Tuomiorovastin kuoltua leski lapsineen oli menehtyä lumikinokseen, kun tyly ja pahansuopainen kartanon-hoitaja ei antanut ruokaa ja lämmikettä, vaikka kartanon isäntä oli niin käskenyt.


Kahiluodon kartano

Kahiluodon kartanoon kuuluivat Iso-Kahiluoto ja Vähä-Kahiluoto, jotka liitettiin rälssisäterinä 1600-luvun puolivälissä. Kahiluodon omistajasukuina ovat olleet mm. Ille, Footangel, Starck, von Knorring ja von Troil. Kartanon päärakennus, joka on Helsingin Seurasaaressa museona, on rakennuksena harvinainen. Rakentamisvuotta ei tiedetä, mutta kartano on ollut valmis 1796, siltä vuodelta on peräisin piirros Kahiluodon omistajan de la Mylen piirtämänä.


Muita keskiajalla muodostettuja kartanoita ovat Paltvuori, Ketarsalmi, Kunnarainen, Siusluoto, Laupunen ja Rahin Isokartano.